Tämä on valitettavasti jo ihan liian klassikkoaihe. Todella
syvään juurtunut ajatusmalli joidenkin päässä, eikä edes ainoastaan miesten.
Mikään ei missään olosuhteessa oikeuta ketään, miestä taikka
naista, tyttöä taikka poikaa, toista ihmistä raiskaamaan taikka seksuaalisesti hyväksikäyttämään. Tai muuta sukupuolta edustavaa.
Miksi edes tästä aiheesta pitää puhua? No siksi, että tämä
asia ei tunnu olevan vieläkään mikään itsestäänselvyys. Ja aivan liian moni
raiskatuksi joutunut, on tullut hyväksymään tämä ajatusmallin. Tästä syystä
edelleen moni raiskaus jää ilmoittamatta, rikosilmoitus tekemättä – koska uhria
syyllistetään ja tämä itse heikossa tilassa sen menee uskomaan.
Luin tänään aiheesta uutisen. Yritän usein löytää synkistäkin aiheista jotain positiivista, jotain mistä voisi olla hyötyä, mistä voisi oppia tai minkä voisi kääntää hyödykseen. Tästä uutisesta positiiviseksi puoleksi löysin sen, että sain siitä inspiraation kirjoittaa pitkästä aikaa. Joku voisi ajatella, että ehkä liian optimistinen idea, mutta toive kuitenkin: Toivon, että tämän lukisi edes yksi ihminen, joka muuttaisi käsitystään asiasta tai edes yksi ihminen, joka voisi luopua itsensä syyttelystä, jos on tullut kohdelluksi väärin.
Otsikko tulee nuorisokirjasta "Liian lyhyt hame", jonka on kirjoittanut Christina Nord Wahldden. Luin tämän kirjan sen verran nuorena, että olin hieman tolaltani, mutta sain siitä myös paljon ajateltavaa, josta on ollut hirveästi apua. Ja tällaiset riskit on hyvä tiedostaa ajoissa, ennenkuin on liian myöhäistä. Valitettavasti uskoisin, että hyvin moni nainen (tai muu) tulee kohtaamaan seksuaalisen hyväksikäytön uhkan jossain vaiheessa elämää, olkoon se sitten "vain" häirintää tai uhkaavan oloinen tilanne.
Vanhemmille sanoisin: En tiedä onko aiheesta puhuessa syytä varoa turhaa pelon lietsontaa, mutta seksuaalivalistuksen yhteydessä on tärkeää kertoa nuorelle, mikä on ok ja mikä ei ole, ja mitä sitten kannattaa tehdä. Lisäksi voisi olla hyvä miettiä miten tukea nuorta (ikätason mukaan) miettimään näitä asioita. En pitäisi liioitteluna myöskään etukäteen oman toimintasuunnitelmien miettimistä. Jos oma lapsesi tulisi kohtaamaan tällaisen tilanteen, on suuri riski joutua itse paniikkiin, jolloin ei ehkä tietäisi miten toimia. Olen kuullut tapauksesta, jossa nuoren äiti ei reagoinut mitenkään. Reiluun kymmeneen vuoteen aiheesta ei ole puhuttu mitään, eikä nuorta tuettu asian hoitamisessa millään tasolla vaan hän jäi asian kanssa aivan yksin. Aikuisiällä hän onneksi itse hakeutui terapiaan, mutta siinä vaiheessa oli jo sairastunut post traumaattiseen stressihäiriöön.
Ja nuorille sanoisin: Puhukaa vanhemmillenne. Jos he eivät ole valmiita keskustelemaan aiheesta, hae tietoa muualta. Voit myös keskustella kouluterveydenhoitajan tai muun virallisemman tahon kanssa. Myös netistä saa asiallista ammattilaisen apua. Voit kääntyä esimerkiksi Sexpon neuvontapalveluiden puoleen tai E-Talon puoleen.
Tänään lukemani uutinen:
Tallink Siljan henkilöstöjohtaja: Naisten ajateltava omaa juomistaan laivoilla
Uutisesta lainattua: "
Tukholman poliisin mukaan raiskausten määrä riippuu alkoholin anniskelun määrästä."
"Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät, mihin se voi johtaa", sanoo Ausmees Kalla Faktan toimittajalle
Vaimoni sanoja lainaten: Mitäpä jos: Miesten muistettava, ettei mihin tahansa reikään saa tunkea kysymättä lupaa - edes laivalla?
