Kosketus

ja sen puute.

Iltauutisissa kuulin juuri ilmestyneestä kirjasta aiheeseen liittyen, Taina Kinnusen "Vahvat yksin, heikot sylityksin".

On aivan totta, että kulttuurissamme kosketetaan toisia vähän ja siihen suhtaudutaan osin aika erikoisesti, voisipa melkein sanoa kosketuksen olevan jollain tavalla tabu.

Minua surettaa nähdä vanhempia, jotka eivät kosketa lapsiaan, eivätkä anna heille mitään hellyyttä. Lapset saavat turvaa vanhempansa kosketuksesta ja tarvitsevat sitä. Kosketus on ihmisen perustarve, ja sitä ei tulisi evätä pieneltä ihmiseltä.

Mietimme juuri hetki sitten puolisoni kanssa omaa suhdetta vanhempiimme. Emme muista kertaakaan nähneemme vanhempiemme osoittavan toisilleen mitään hellyyttä. Äitini uusioliitosta muistan yhden suudelman. Tämä on ilmeisesti ollut tavanomaista kulttuurissamme? Onko vanhempien suutelu ja muu hellyys lasten nähden ollut tabuna kulttuurissamme?

Puolisoni tähän heitti tällaisen näkökannan: Voisiko omien vanhempiemme sukupolvella olla taas kokemuksia liiankin näkemisestä, johtuen tiiviistä asuinolosuhteista ja tiiviistä yhteisöistä, ja sen vaikutuksesta he eivät uskaltaisi enää mitään hellyyttä ilmaista lasten edessä? Vai onko tämä aina ollut näin kulttuurissamme? Mitä olette mieltä?

Omalta kannaltani uskon lapsille olevan tervettä nähdä vanhempiensa osoittavan rakkauttaan toisiaan kohtaan. Kaikissa siveyden rajoissa toki, mutta hellyys ja rakkaus on suhteessa tärkeää, ja se saa näkyä myös lapsille, uskon sen olevan vain ja ainoastaan hyvä asia.

Muistelin myös yläaste aikojani, silloin tuli tavaksi halata ystävien kanssa tavatessa ja hyvästellessä. Tämä tuntui sillon olevan suhteellisen uusi käyttäytymismalli, mistä saimme osakseen ajoittain ihmettelyä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että tämä tapa tuntuu vakiintuneen ja levinneen, mielestäni on aivan ihanaa halata ystäviä. :) Milloin itse olette tutustuneet tähän tapaan, ja kuuluuko se teidän tapoihin?

Tässä linkki uutiseen: http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2013/04/1741184/suomalaiset-ovat-kosketuskammoista-kansaa

Tästä kirjasta oli kyse: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522473952

Luin myös työharjoittelussa kirjaa "Kunpa tuntisin sinut paremmin", kirjottajana Sue Johnson. Siitä tähän mielestäni aiheeseen liittyen pari lainausta:

 Uusi teoria kiintymyssuhteista:

”1930- ja 1940-luvuilla Amerikan sairaaloiden makuusaleissa kuoli joukoittain orpoja lapsia siksi, että he eivät saaneet tuntea  ihmisen kosketusta eivätkä voineet muodostaa tunneyhteyttä toisiin ihmisiin, vaikka muuten heistä huolehdittiinkin.”

Rakkaus parisuhteessa, rakkaus perheessä:

”Ajatus että yksi parhaista asioista mitä voit tehdä lapsillesi, on luoda rakastava suhde kumppaniisi, ei ole ylitunteellista, vaan tieteellinen tosiasia.”

Kuulen mielellänne ajatuksianne, teorioitanne, mielipiteitänne taikka krittiikkiä kommenteissa. Toivottavasti aihe koskettaa myös teitä. :)