Saako tästä edes puhua?: Meidän historiamme

Olin eilen Sexpon 45v. juhlaseminaarin lisäksi (aiheena seksuaalipolitiikan kehityskulkuja Suomessa) myös Setan ja Transtukipisteen Meidän historiamme -seminaarissa. Molemmat seminaarit olivat aivan mahtavia ja todella mielenkiintoisia. Aidosti ihmettelen kuinka vähän osallistujia näissä oli - tai toki se on suhteellista... Sexpon seminaarista toivottavasti myöhemmin lisää. Meidän historiamme -seminaari näytettiin suorana netissä ja tulee joulukuun alussa YouTubeen.

Vaimoni tässä huomautti, että en ole palannut vielä useampaankaan aiheeseen, johon olen luvannut tässä blogissa palata. Syitä siihen on lukuisia, ei suinkaan se, ettei minua kiinnostaisi. Aika kahden koulun, perheen ja muiden säännöllisten menojen kanssa on vain kortilla. Toinen syy tähän on se, että olen todella itsekriittinen ja täten ajoittain minulla menee aika paljon aikaa tähän blogiin. Voin pitkään arpoa kirjoitanko aiheesta vai en. Joskus myös punnitsen pitkään kuinka jyrkästi mielipiteeni ilmaisen. Usein kyllä tulee myös kirjoitettua aika ex tempore. Ja toisaalta vahvaan mielipiteen ilmaisuunhan pyrin tässä blogissa. Itsekriittisyyden lisäksi pyrin myös olemaan lähdekriittinen ja haen varmistusta tiedoilleni ja käsityksilleni usein monesta eri lähteestä, jos olen vähääkään epävarma tai muutenkin. Haluan monesti pitää takataskussa argumentoinnin tukena lähteitä, vaikka en aina kaikkia tässä kokisi aiheelliseksi liittää lähteeksi. Vaikka haluan tuoda esiin myös omia tuntojani ajankohtaisista asioista niin lähtökohtaisesti monista muista blogeista poiketen en halua kirjoittaa itsestäni. Haluan kirjoittaa minulle tärkeistä asioista sekä asioista, jotka koen merkityksellisiksi tai epäkohdiksi tässä yhteiskunnassa. Ottaisitko sinä vastaan tällaisen haasteen? Tässä siis vähän perusteluja joidenkin aiheiden myöhästelyyn sekä ajoittaisiin päivitystaukoihin.

Ja sitten itse asiaan. Meidän historiamme -seminaaria luonnehditaan tapahtuman sivuilla seuraavasti:

Seta ja Transtukipiste juhlivat vuonna 2014 juhlavuosiaan. Seta täyttää 40 vuotta ja Transtukipiste 20 vuotta. Juhlavuosien kunniaksi järjestämme perjantaina 21.11. Meidän historiamme -seminaarin, jossa on monipuolinen kattaus herkullisia, koskettavia ja hauskoja paloja hlbtiq-ihmisten historiaan Suomessa. Äänessä ovat yhteisön jäsenet, tutkijat ja kulttuurin tekijät.

Ohjelmassa oli mm. asiaa sukupuolen moninaisuuden arvostamisesta eri kulttuureissa ja suomalaisten seksuaali- ja sukupuoli vähemmistöjen historiaa. Pitkä aikainen vaikuttaja seksologian alalta, Jussi Nissinen puhui täyttä asiaa puheenvuorossaan, joka kulki nimellä "Odotan anteeksi pyyntöä psykiatreilta".

Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi kirkon asennetta anteeksi homoilta SuomiAreenan avajaisten puheessaan kesällä 2014: ”homoseksuaaliset ihmiset on työnnetty näkyvistä ja ulkopuolisuuteen yhteiskunnassa ja kirkossa sairauteen, rikokseen tai erityiseen syntisyyteen vedoten”. Puheenvuoro inspiroi Nissistä pohtimaan voisivatko myös psykiatrian edustajat tehdä samoin.

Voin ihan suoraan sanoa fanittavanani Jussi Nissistä.

Lisäksi kuulimme ihmisten omia, koskettavia, tarinoita. Erityisen ihana oli Markku-Pekka Antikaisen tarina "Jääprinsessaksi viisikymppisenä". Hän on lapsesta saakka haaveillut valkoisista luistimista ja taitoluistelusta, muttei ole pystynyt siihen lähtemään. Nyt hän on kuitenkin aikuisten sarjassa jo pyrkimässä MM-kisoihin. Ja hän oli niin kaunis. :)

Pientä refrointia Meidän historiamme -seminaarin joistain puheenvuoroista.

Marita Karvinen: Sukupuolen moninaisuuden arvostaminen eri kulttuuriessa

1896 Meksikossa intiaanikulttuureissa oli "two spirit people" niminen sukupuoli, siellä 3. sukupuoleksi kutsuttu transsukupuoli. Heidän käsityksensä mukaan sukupuoli ei ollut mitään valmista, syntymässä saatua vaan sukupuoli oli joustava ja rakentui elämän aikana. Sukupuoli saattoi olla myös tilannesidonnainen, esimerkiksi mieslääkäri saattoi olla synnytyksen ajan nainen. 3. sukupuoli oli tässä kulttuurissa laajasti arvostettu.

Balkanin niemimaalla oli niin sanottuja valan tehneitä neitsyitä. He olivat syntyneet naiseksi, mutta elivät elämänsä miehinä. Heidän tuli nimensä mukaan elää neitsyinä ja tämän valan rikkomisesta sai kuolemanrangaistuksen. Sosiaalinen rooli miehenä mahdollistu osallistumisen politiikkaan. Muita motiiveja saattoi olla pääsy pakoon jo järjestettyä avioliittoja, oma tahto tai perheen puolelta tuleva painostus, jos äiti oli jäänyt leskeksi tai vanhemmat eivät olleet saaneet poikalapsia.

Nykypäivänä Meksikon etelä osissa elää 3. sukupuoli nimeltään Muxet.He ovat kuuluneet kulttuuriin 1500-luvulta lähtien. Myös muxet ovat arvostettuja omassa kulttuurissaan. He ovat syntyneet miehiksi ja saattaneet lapsena leikkiä nukeilla tai muuten ilmentää tyttömäisiä puolia itsessään. Heidän kulttuurissaan sukupuolelle annetaan väljyyttä tai aikaa identiteetin vahvistumiseen. Perheessä muxeja on pidetty lapsista parhaina ja panostettu juuri heidän koulutukseen. Korkea koulutus on mahdollistanut heidän nousun yhteiskunnassa. He ovat usein aktiivisia politiikassa tai virkamiehiä ja heitä pidetään usein myös taiteellisesti lahjakkaina.

Sukupuolen moninaisuuutta on esiintynyt kaikissa kulttuureissa, tässä vain pari esimerkkiä.

Kati Mustola: Kaapista sateenkaarilipun alle - suomalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia

Tästä minulla on paljon osittain sekavia muistiinpanoja, joten referointini on tämän tyylistä:

1930-luvulla Suomen Kuvalehti julkisti artikkelin "Kirves Kaisasta", joka eli miehenä ja teki miesten töitä miesten vaatteissa. Tähän aikaan yleisesti työt oli jaettu tiukasti misten ja naisten töihin.
Sukupuolen moninaisuutta selitettiin interseksuaalisuutena ja nimitettiin "kaksineuvoisuudeksi" tai kylähulluiksi.
Miesten Kalle-lehti julkaisi 1951 laajan artikkelin "Inhottu, halveksittu ja paljon puhuttu". Artikkelissa puhuttiin 3. sukupuolesta, jolla selitettiin homoseksuaalisuus. Tekstissä varoiteltiin, kuinka homomiehet iskevät heteromiehiä ravintoloissa, juottavat humalaan ja hivuttavat kättä reidelle. Voi, kuinka tästä ei olla päästy vieläkään eroon. Ei homoseksuaalisuus tarkoita sitä, että haluaisi jokaista kaljamahaista suomalaista heteroa panna, hei haloo!
Rikoslaki homoseksuaalisuudesta käytännössä esti kansalaisjärjestöjen toiminnan, koska jäsenrekisterin ylläpito oli käytännössä mahdotonta.
Seura-lehdessä oli vuonna 1952 juttu "Hra Jörgensen on nyt neiti." Tilastoja ei ole 1950-luvulta, mutta arvellaan, että silloin on tehty joitakin sukupuolenkorjausleikkauksia.
Tähän aikaan homoseksuaalisuus oli määritelty sairaudeksi, mutta transseksuaalisuus ei. Transrikoslaki tuli voimaan casta 1965. Voitaisko siihen saada jo jotain tolkkua vuonna 2014? Kun transsukupuolisuus on määritelty sairaudeksi, koska se vaatii hoitoa niin samalla perusteella raskautta ja synnytystä voisi pitää sairautena. Okei, tiedän, että jälkimmäisille on diagnoosit, olen ollut töissä synnytysosastolla.
Samaa sukupuolta olevat eivät voineet tanssia yhdessä ja tästä syntyi Hyasintti -klubi. Jo muutaman kerran jälkeen Seura-lehti sensaatiomaisesti tiedotti "perversseistä juhlista" ja koko ravintola jouduttiin sulkemaan.
Toisaalta aikainen (ensimmäinen?) homoseksuaalien asioihin keskittynyt kansalaisjärjestö Psyke tiedotti myös Seura-lehden kautta.
Hymyn sensaatio uutiset toisaalta aiheutti itsemurhia, mutta toisaalta myös lisäsivät tietoa laajasti ympäri maata. Monet kokivat helpotusta, kun kuulivat ensimmäisen kerran homoseksuaalisesta ja ensimmäisen kerran tunnistivat mitä he ovat.
Psyken oppositiosta muodostui vuonna 1974 Seta.
Setan ensimmäiset vuosijuhlat voisi ajatella ensimmäiseksi mielenosoitukseksi aiheesta. Joka vuotiset vuosijuhlat tämän jälkeen ovat jatkuneet. Aiemmin ne kulkivat nimellä "gay liberation" ja sittemmin tunnemme ne Prideinä.
Seta on perustettu vuonna -74, Trasek vuonna -84 ja Transtukipiste vuonna -94. Moni tärkeä järjestä siis Sexponkin lisäksi juhlivat tänä vuonna.

Lisään pitkästä aikaa tähän joitain kuvia. Saatan vielä kuvata löytämääni esitemateriaalia myöhemmin teidän ihailtavaksi.

Perjantai oli pitkä päivä, mutta todella inspiroiva ja ihana. Lähtiessäni kotiin nappasin muutaman kuvan Helsingin kauneudesta. Perjantaina satoi ensilumi. <3