Oppiminen ja kehitys vaarassa!

Luin tässä uutisen, että peruskoulussa luovutaan kaunokirjoituksen opettelusta ja siirrytään tekstaamisen jälkeen opettelemaan koneella kirjoittamista. Tämä aihe poikkeaa blogini linjauksesta, mutta päätin nyt nostaa tämänkin aiheen esiin sen minua huolestuttaessa. Kasvatus, oppiminen, kirjoitus, lukeminen ja ylipäätään opiskelu ja itsensä kehittäminen ovat lähellä sydäntäni, joten luonnollisesti minua liikuttaa myös se, miten tulevia sukupolvia kasvatetaan. Omat lapseni ovat Steinerkoulussa missä tuskin ollaan heti luopumassa kaunokirjoituksesta. Näin ainakin toivon, vanhin tyttäristä juuri parhaillaan opettelee kaunokirjoitusta.

Facebookin uutisvirtaani ponnahti siis uutinen: "Kaunokirjoituksen opetus poistuu peruskouluista"

Uutisessa opetusneuvos Minna Harmanen lupaa kuitenkin, että käsin kirjoittaminen ei katoa kokonaan vaan säilyy tekstaamisen muodossa konekirjoituksen rinnalla. Olen silti tästä huolissani, koska käsinkirjoituksella on merkittävä vaikutus aivojen kehitykseen ja oppimiseen. Mitä huonoa siis voi olla siinä, että oppii kaksi eri tapaa kirjoittaa käsin? Käsitykseni mukaan juuri haastavuus käsinkirjoituksessa auttaa kehitykseen ja oppimiseen. Onko siis kirjoituksen helpotukselle järkeviä perusteita?

Näppäintaitoja eli koneella kirjoittamista ei ainakaan minun aikanani ole koulussa opetettu. Valinnaisia atk-kursseja kyllä oli ja toisen asteen koulutuksessa opeteltiin myös kymmensormijärjestelmä, mutta kyllä sen koneella kirjoituksen oppi ihan hyvin ilman näitäkin. Tosin isäni on harrastanut tietokoneita ja olen kuulemma jo pienestä ollut aktiivisesti mukana. No, on muutkin ikäiseni ja vanhemmatkin mielestäni sen koneella kirjoittamisen oppineet ilman vuosien opiskelua peruskoulussa.

En siis sano, että näiden näppäintaitojen tai kymmensormijärjestelmän, saatika sitten atk-taitojen opettaminen peruskoulussa olisi huono asia! Mutta kyseenalaistan sen, kuinka paljon siihen pitäisi panostaa ja mistä sen ottaa pois. Nykyään kaikki käyttävät tietokonetta ja varmasti harrastaneisuutta vapaa-ajalla tulee tätä kautta ja niin harjaannutaan kirjoittamaan koneella. Harvempi kai kuitenkaan harjoittelee itsenäisesti kaunokirjoitusta kotona.

Meillä oli koulussa Opi oppimaan -päivä viime viikolla ja useammassa työpajassa tuli ilmi käsinkirjoittamisen merkittävä vaikutus oppimiseen ja muistiin. Tämän lisäksi aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia. Miten tämä asia on unohtunut Opetushallituksessa?

No miksi sitten juuri kaunokirjoitus on niin tärkeää? En ymmärrä miksi ei olisi. Miksi olisi huono asia laajentaa osaamistaan tekstaamisen lisäksi? Miksi lisätunnit käsinkirjoittamista koulussa olisi huonoksi oppimiselle? Kouluunhan ollaan tultu oppimaan, eikö?

Lainaan MTV3:n uutisten jutusta (linkki alempana):

Tutkijat havaitsivat, että kirjaimen tuottamistavalla oli valtava merkitys. Kun lapset olivat piirtäneet kirjaimen käsin, heidän aivotoimintansa osoitti aktivoitumista aivojen kolmella alueella, jotka aktivoituvat aikuisilla, kun he lukevat tai kirjoittavat.

Niillä lapsilla, joilla oli paremmat taidot käsinkirjoituksessa, oli aktiivisempaa hermotoimintaa niissä aivon osissa, jotka liittyvät työmuistiin sekä muuten vahvaa aktivoitumista kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvissä aivonosissa.

Lainaan tutkimuksesta kohdan, joka mielestäni vahvistaa myös kaunokirjoituksen opettelun tärkeyttä:

Dr. James attributes the differences to the messiness inherent in free-form handwriting: Not only must we first plan and execute the action in a way that is not required when we have a traceable outline, but we are also likely to produce a result that is highly variable.

That variability may itself be a learning tool. “When a kid produces a messy letter,” Dr. James said, “that might help him learn it.”

Ja tässä kohtaa tutkimuksessa todella perustellaan kaunokirjoituksen tärkeys:

It now appears that there may even be a difference between printing and cursive writing — a distinction of particular importance as the teaching of cursive disappears in curriculum after curriculum. In dysgraphia, a condition where the ability to write is impaired, sometimes after brain injury, the deficit can take on a curious form: In some people, cursive writing remains relatively unimpaired, while in others, printing does.

In alexia, or impaired reading ability, some individuals who are unable to process print can still read cursive, and vice versa — suggesting that the two writing modes activate separate brain networks and engage more cognitive resources than would be the case with a single approach

Dr. Berninger goes so far as to suggest that cursive writing may train self-control ability in a way that other modes of writing do not, and some researchers argue that it may even be a path to treating dyslexia.

Eli lyhyesti ja vapaasti suomennettuna tutkimuksesta: Vaikuttaisi siltä, että tekstaamisella ja kaunokirjoituksella todella on ero. Eri kirjoitustavat vaikuttavat eri alueisiin aivoissa ja aktivoi enemmän kognitiivisia resursseja kuin vain yhdellä tavalla kirjoittaminen. Kaunokirjoituksesta ehdotetaan jopa olevan apua lukihäiriön parantamiseen.

Kuulen mielelläni teidän ajatuksia aiheesta.

Linkki IltaSanomien uutiseen:http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288773065741.html?
Linkki MTV3:n uutiseen: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkijat-kasinkirjoituksen-hylkaaminen-nakyy-aivoissa/3417968
Linkki tutkimukseen: http://www.nytimes.com/2014/06/03/science/whats-lost-as-handwriting-fades.html?ref=science&_r=1

Tasa-arvoa vailla

Totesin, että tästä aiheesta ei voi kirjoittaa liikaa. Ainakaan niin kauan kuin avioliittolakia ei muuteta. Tästä aiheesta on moni kirjoittanut niin hienosti, että ajattelin, ettei minun panostani tähän tarvittaisi. Sain kuitenkin muualta tehtäväksi kirjoittaa aiheesta ja jaan sen nyt kanssanne:

Tasa-arvoinen avioliittolaki kuohuttaa edelleen mediassa ja somessa, kahvipöydissämme ja mielissämme. Se jakaa perheitämme ja jakaa päättäjiämme. Lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee eduskunnan käsittelyyn näinä viikkoina ja aiheesta huudellaan vahvasti puolesta ja vastaan.

Kolumnissaan ”Jo vartin pohdinta paljastaa: Homojen avioliitto on sittenkin okei” toimittaja Juhani Mykkänen ottaa kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Mykkäsen kolumni on julkaistu verkossa Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 7.11.2014. Kolumniinsa Mykkänen on kerännyt erilaisia vasta-väitteitä tasa-arvioista avioliittolakia vastaan ja kumoaa ne systemaattisesti.

On kummallista, miten näin päivänselvästä asiasta saadaan aikaan näin suuri poru. Luulisi meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme tasa-arvon olevan jo itsestäänselvyys. Vastalauseita riittää aloitetta vastaan ja Mykkänen on koonnut kolumniinsa ”lunttilapun” 13 yleisestä vastalauseesta.

Ensimmäinen vastalause koskee lisääntymistä "Avioliitto on tarkoitettu pareille, jotka voivat saada lapsia." ja tähän Mykkänen on heittänyt aivan yhtä yksinkertaisen vastaväitteen. Eiväthän kaikki edes halua tai voi lisääntyä, riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja lesbokin voi saada lapsen, riippumatta liitostaan, jos vain on hedelmällinen. Homostakin voi tulla isä, mutta nykyinen lainsäädäntö ei ole ihanteellinen tähän. En sano etteikö lakimuutoksia, adoptointia ja keinohedelmöitystä tarvittaisi, totean vain, että ”jotka voivat saada lapsia” –väite ei ole validi.

Juhani Mykkänen nostaa kolumnissaan esiin myös hauskan väitteen “Homojen seksi ei ole luonnollista.". Entäpä jos jätettäisiin se luonnollisuuden määritteleminen biologeille? Monesti tähän liitetään väite, ettei homoseksuaalisuutta esiintyisi luonnossa eläimillä. No, kyllä sitä esiintyy (noin 1500 lajilla), kuten sukupuolenkin moninaisuutta. Aivan luonnollisia asioita. Lisäksi väite rajaa luonnolliseksi seksiksi penis-emätinyhdynnän, aika rajoittunutta näin nykyaikaisin silmin. Tapoja harrastaa seksiä on suunnilleen yhtä paljon kuin on ihmisiä, jotka harrastavat seksiä.

Sateenkaariperheen äitinä luonnollisesti tartun väitteeseen “Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Muuten hän kasvaa kieroon tai homoksi.", johon Mykkänenkin on jo hienosti vastannut muun muassa näin ”Jos kaksi vanhempaa on niin tärkeä asia, eiköhän kielletä lapset myös yksinhuoltajilta.”. Uskoisin meistä jokaisen tuntevan jonkun yksinhuoltajan tai uusperheen, tulisiko heiltä ottaa lapset pois etteivät vain ”kasva kieroiksi”? Ja millä perusteella heteroydinperheen uskotaan olevan tae hyvästä kasvatuksesta ja turvallisesta elinympäristöstä lapselle? Lopuksi Mykkänen lisää ”Johti homouteen mikä tahansa, homoksi paljastumista ei tarvitsisi murehtia, jos alkaisimme kohdella toisiamme tasavertaisesti – esimerkiksi avioliittolainsäädännössä.” Niinpä.

Väitettä “Homoparin lapsia kiusattaisiin koulussa." vastaan on jo ihan oikeaa tietoakin eikä vain arvailuja. Ei heitä kiusata. Tai jos kiusataan niin syy löytyy toisaalta. Homoparien lapsia on valtavasti ja niitä on ollut ennenkin, silloin tosin niistä harvempi tiesi. Mykkänen nostaa esiin sen tärkeimmän pointin eli ” Jos heteroparien lapset kiusaavat homoparien lapsia, olisiko syytä pohtia, miten heteroparit onnistuisivat kasvattamaan lapsia, jotka eivät ole koulukiusaajia?”. Lapset ovat niin ihanan ennakkoluulottomia, että heille ei tulisi mieleenkään tuomita ketään ilman aikuisten kannustusta siihen. Lapsille kaikki on luonnollista ennen kuin aikuinen tekee siitä luonnotonta ja muokkaa omilla asenteillaan lapsen näkemyksiä maailmasta. On aivan hullua lähteä rakentamaan maailmaa koulukiusaajien (tai heidän vanhempiensa) malliin. Mykkäsen sanoin kielletään sitten lasten teko myös niiltä, joilla on ”liian vähän rahaa tai liian paljon rahaa, huonokuntoinen auto, lapsille mahdollisesti periytyvä tarve pullonpohjasilmälaseille tai mikä tahansa muu ominaisuus, jonka takia lapset saattavat tulla kiusatuiksi”.

Kansalaisaloitteesta puhuttaessa on naurettavaa esittää argumentti “Tasa-arvoista avioliittoa puoltava lakialoite on valmisteltu huonosti.". Kyse on siis KANSALAISaloitteesta, ei laki-/virkamiesaloitteesta. Ja sen on lähetetty juuri niille päättäville elimille, joiden työhön kuuluu puhua sujuvasti byrokratiaa.

Ei tarvitse olla historiantutkija tyrmätäkseen väitteen "Avioliittoinstituutiota ei kuulu muuttaa, koska se on aina ollut tällainen.". Mykkänen nostaa esiin ajan Yhdysvalloissa, jolloin tummaihoiset eivät saaneet mennä naimisiin valkoihoisten kanssa. Perinteisesti Euroopassa avioliitto on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, johon rakkaudella ei ole ollut osaa eikä arpaa. Tällainenko se vielä nykyäänkin on?

Häpeällinen väite on tämäkin “Miksi Suomen pitäisi näyttää suuntaa? Palataan asiaan, kun Ruotsissa tai Norjassa on tällainen laki.", koska faktojen puutteen lisäksi siitä uupuu kaikki ihmisyys. Suomi on muuten ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole tasa-arvoista avioliittolakia. Aivan kuin ihmisoikeudet ja tasa-arvo olisi jotain mitätöntä ja häpeällistä – ”ei koske minua”. Niin. Miksi ihmeessä meidän pitäisi näyttää suuntaa? Olisihan ihmisoikeuksien vaaliminen todella huonoksi meidän imagollemme. Olihan se naisten äänioikeuskin suuri virhe. Puhumattakaan naisista politiikassa. Kuka ne eduskuntaan päästi?

Kolumnissa on käsitelty myös väitettä “Raamattu sanoo, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia." Raamatusta voidaan vääntää maailman tappiin asti. Mutta miksi, kun se koskettaa vain osaa suomalaisista? Ja vielä aika pientä osaa läheisesti. Tähän nivoutuu suuri kysymys valtion ja kirkon erottamisesta. Kuinka paljon uskonnoilla saa olla valtaa nykyajan yhteiskunnassa? Kuka päättää millä uskonnoilla valtion lait määritellään?

Vastaus väitteeseen “Homoilla on jo rekisteröity parisuhde. Miksi se ei riitä?" on yksinkertainen – koska se ei ole tasa-arvoa. Lisäksi se on vastaan YK:n laatimia ihmisoikeuksia. Eiköhän jo olisi aika lopettaa turha vastaan vänkääminen ja edetä täällä takapajulassakin ihmisoikeusasioissa.

--------------------------------------------------------------------------------

Luettuani Tahdon2013 -kampanjan uutisia mieltäni jäi askarruttamaan kysymys.

Lainaus uutisesta:

Äänestyksessä kuusi valiokunnan jäsentä kannatti ja kymmenen vastusti aloitteen hyväksymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitetta valmisteleva lakivaliokunta tulee esittämään eduskunnan täysistunnolle valiokunnan kantana, että aloitetta ei tulisi hyväksyä.

Valiokunta laatii tätä varten mietinnöksi kutsutun lausunnon, jossa hylkäyspäätös perustellaan.

Miten, miten he aikovat tämän perustella?

Jään odottamaan innolla ja kauhulla.

Lisäksi, ystäväni esitti toiveen kuulla lisää sukupuolenmoninaisuudesta eläimillä. Jahkan ehdin, kaivelen siitä jotain matskua arvon lukijoilleni.

Linkki Tahdon2013 -kampanjan uutiseen: http://www.tahdon2013.fi/uutiset/mita-marraskuussa-tapahtuu/

Linkki Juhani Mykkäsen kolumniin: http://nyt.fi/a1305895246029

Runo teille

Tämän runon luettuani samaistuin sen sanomaan ja halusin jakaa sen teidän kanssanne. 

Runojeni kantaman päässä

"Runojeni kantaman päässä
mieti tarkkaan
haluatko todella kuulla.
Jos epäröit,
kulje ohi.
Sinua varten toiset sanat
jossain muualla.

Mutta niille
pimeän koskettamille
jotka tarvitsevat
aurinkopälvensä
       tähtien valon
löytääkseen tien kotiin,
heille sanon:
        etsitään yhdessä"

Maaria Leinonen

Lisää aiheesta: Raiskauksen uhrin syyllistäminen

Keskustelu käy kuumana sosiaalisessa mediassa sekä lehdistössä. Hyvä niin, keskustelu on aina hyvästä.

Kuvan lähde: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=728959543791885&set=a.587369764617531.1073741831.578209405533567&type=1

En sano, että on ehdottoman huono asia keskustella raiskatuksi tulemiseen mahdollisesti altistavista tekijöistä. Mielestäni keskustelusta vain puuttuu näkökulma siitä, mitä voisimme tehdä jotta ei raiskattaisi. Siis mikä auttaisi näitä miehiä, jotka raiskaavat, etteivät he raiskaisi? Tässä keskustelussa ollaa pyöritty mielestäni liikaa naisten asemassa, nyt tulisi miettiä myös muiden sukupuolien näkökulmia asiaan, myös uhrin asemassa. Raiskauksen uhka ja uhriksi joutuminen koskettaa jokaista sukupuolta, ikään katsomatta. Ja tällaisessa keskustelussa on myös hyvä muistaa välttää syyllistämättä kaikkia miehiä ja näkemästä kaikkia miehiä potentiaalisina raiskaajina, jotka tilaisuuden tullen käyttäisivät ihmistä hyväksi. Aivan samalla tavalla kun ei tulisi myöskään nähdä humalaista naista automaattisesti halukkaaksi ja syylliseksi.

Olen kuitenkin suuresti ilahtunut siitä, kuinka paljon keskustelua on herännyt ihan omien Facebook kavereiden keskuudessa ja heidän statuksissaan. Anonyymit kommentoinnit uutisiin ovat tosin osin minua järkyttäneet.

Keskustelun (tällä kertaa) aloitti Tallink Siljan henkilöstöjohtajan kommentti laivalla tapahtuneista raiskauksista. Edellisessä kirjoituksessa linkkasin Helsingin Sanomien uutisen, tässä myös linkki Ilta Sanomien uutiseen: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040918200946_uu.shtml

Helsingin Sanomissa on julkaistu tänään myös mielipidekirjoitus, jossa kerrotaan yksittäisestä tapauksesta seuraavasti:

"Abiristeilyn valvojana olleen opettajan mukaan laivayhtiö Tallink Siljan henkilökunta tarjosi raiskauksen uhrille ensiavuksi promillemittaria.Raiskatuksi joutuneelta tytöltä myös penättiin kirjoittajan mukaan toistuvasti, haluaako hän todella vielä selvitellä asiaa.
"Kaikesta paistoi läpi liiankin tuttu raiskauksen uhrin syyllistäminen ja nöyryyttäminen. Lisäksi laivayhtiön toimet tekijän kiinnisaamiseksi olivat näennäisiä", opettaja kirjoittaa. " 

Linkki uutiseen: http://www.hs.fi/kotimaa/Abiristeilyn+valvoja+Raiskatulle+tarjottiin+ensiavuksi+promillemittaria/a1397181032589

Asiasta on kirjoitettu myös Nyt-liitteeseen kolumni: http://nyt.fi/a1305811578078?ref=hs-hitaat-e-2

Unohdin muuten vielä viime kirjoituksessa mainita neuvontatuen lisäksi rikoksen uhriksijoutuneiden tuen. Toivottavasti monella on mielessä, että tukea saa ja saa hakea, mutta myöskään aihetta tuskin voi liikaa painottaa.

Eli tukea saa esimerkiksi Tukinaisesta: http://www.tukinainen.fi/
https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/uhrille/uhrille

Jos olet joutunut raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi, muista:

1. Se ei ole koskaan, missään tilanteessa sinun vikasi!

2. Sinulla on oikeus hakea ja saada tukea.

3. Ensisijaisesti hakeudu poliisin kautta lääkärintutkimuksiin.

4. Älä jää yksin asian kanssa.

5. Olet yhtä arvokas ihminen nyt kuin aiemminkin. Vaikka kohtaisit syyllistämistä, et saa uskoa siihen, usko oikeuksiisi.

Liian lyhyt hame

Tämä on valitettavasti jo ihan liian klassikkoaihe. Todella syvään juurtunut ajatusmalli joidenkin päässä, eikä edes ainoastaan miesten.

Mikään ei missään olosuhteessa oikeuta ketään, miestä taikka naista, tyttöä taikka poikaa, toista ihmistä raiskaamaan taikka seksuaalisesti hyväksikäyttämään. Tai muuta sukupuolta edustavaa.

Miksi edes tästä aiheesta pitää puhua? No siksi, että tämä asia ei tunnu olevan vieläkään mikään itsestäänselvyys. Ja aivan liian moni raiskatuksi joutunut, on tullut hyväksymään tämä ajatusmallin. Tästä syystä edelleen moni raiskaus jää ilmoittamatta, rikosilmoitus tekemättä – koska uhria syyllistetään ja tämä itse heikossa tilassa sen menee uskomaan.

Luin tänään aiheesta uutisen. Yritän usein löytää synkistäkin aiheista jotain positiivista, jotain mistä voisi olla hyötyä, mistä voisi oppia tai minkä voisi kääntää hyödykseen. Tästä uutisesta positiiviseksi puoleksi löysin sen, että sain siitä inspiraation kirjoittaa pitkästä aikaa. Joku voisi ajatella, että ehkä liian optimistinen idea, mutta toive kuitenkin: Toivon, että tämän lukisi edes yksi ihminen, joka muuttaisi käsitystään asiasta tai edes yksi ihminen, joka voisi luopua itsensä syyttelystä, jos on tullut kohdelluksi väärin.

Otsikko tulee nuorisokirjasta "Liian lyhyt hame", jonka on kirjoittanut Christina Nord Wahldden. Luin tämän kirjan sen verran nuorena, että olin hieman tolaltani, mutta sain siitä myös paljon ajateltavaa, josta on ollut hirveästi apua. Ja tällaiset riskit on hyvä tiedostaa ajoissa, ennenkuin on liian myöhäistä. Valitettavasti uskoisin, että hyvin moni nainen (tai muu) tulee kohtaamaan seksuaalisen hyväksikäytön uhkan jossain vaiheessa elämää, olkoon se sitten "vain" häirintää tai uhkaavan oloinen tilanne.

Vanhemmille sanoisin: En tiedä onko aiheesta puhuessa syytä varoa turhaa pelon lietsontaa, mutta seksuaalivalistuksen yhteydessä on tärkeää kertoa nuorelle, mikä on ok ja mikä ei ole, ja mitä sitten kannattaa tehdä. Lisäksi voisi olla hyvä miettiä miten tukea nuorta (ikätason mukaan) miettimään näitä asioita. En pitäisi liioitteluna myöskään etukäteen oman toimintasuunnitelmien miettimistä. Jos oma lapsesi tulisi kohtaamaan tällaisen tilanteen, on suuri riski joutua itse paniikkiin, jolloin ei ehkä tietäisi miten toimia. Olen kuullut tapauksesta, jossa nuoren äiti ei reagoinut mitenkään. Reiluun kymmeneen vuoteen aiheesta ei ole puhuttu mitään, eikä nuorta tuettu asian hoitamisessa millään tasolla vaan hän jäi asian kanssa aivan yksin. Aikuisiällä hän onneksi itse hakeutui terapiaan, mutta siinä vaiheessa oli jo sairastunut post traumaattiseen stressihäiriöön.

Ja nuorille sanoisin: Puhukaa vanhemmillenne. Jos he eivät ole valmiita keskustelemaan aiheesta, hae tietoa muualta. Voit myös keskustella kouluterveydenhoitajan tai muun virallisemman tahon kanssa. Myös netistä saa asiallista ammattilaisen apua. Voit kääntyä esimerkiksi Sexpon neuvontapalveluiden puoleen tai E-Talon puoleen.

Sexpon seksuaalineuvonta: http://www.sexpo.fi/palvelut/nettineuvonta/

E-Talo: http://e-talo.fi/

Tänään lukemani uutinen: 

Tallink Siljan henkilöstöjohtaja: Naisten ajateltava omaa juomistaan laivoilla

Uutisesta lainattua: "Tukholman poliisin mukaan raiskausten määrä riippuu alkoholin anniskelun määrästä."

"Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät, mihin se voi johtaa", sanoo Ausmees Kalla Faktan toimittajalle

Vaimoni sanoja lainaten: Mitäpä jos: Miesten muistettava, ettei mihin tahansa reikään saa tunkea kysymättä lupaa - edes laivalla?

http://www.hs.fi/kotimaa/a1397019580625?jako=6cc87b0d6dd40faacb2208395a31bf44&ref=fb-share

Linkki kirjasta kertovaan "Joken kirjanurkka":n kirjoitukseen: http://joklaaja.blogspot.fi/2011/04/liian-lyhyt-hame.html

PÄIVITYSTÄ:

Löysin Facebookista linkin aiheesta kirjoitettuun asialliseen kolumniin, suosittelen.
http://nyt.fi/a1305811578078?ref=hs-hitaat-e-2

Mitä koulun uskonnontunnilla tulee opettaa sateenkaariperheistä?

Luin Metro-lehdestä tänään hyvän kolumnin: "Kaksi äitiä on ongelmakysymys oppikirjassa", ja haluan nyt jakaa sen teidän kanssanne.

“Millaisia ongelmia syntyisi, jos samassa perheessä asuisi kaksi äitiä?”
En ollut uskoa silmiäni kun bongasin kolmasluokkalaisen uskonnonkirjasta näin epäasiallisen kysymyksen.

Minulle ainakin tuli valitettavana uutisena se, että uskonnon oppikirjoissa ollaan sateenkaariperhevastaisia. Vaikka tiedänkin kirkon yleisen kannan (ja toisaalta kuitenkin epäyhteneväisen) on mielestäni yllättävää, että kouluissa opetetaan tämän kannan mukaisesti. Koulussa lähtökohtaisesti opetuksen tulisi mielestäni pohjautua ihmisoikeuksiin, ja uskonnon- sekä elämänkatsomuksentunneilla myös eettiseen kasvatukseen.

Perusopetuksen opintosuunnitelman mukaan uskonnon tunneilla tulisi opettaa lapselle tietoa, taitoja ja kokemusta rakentaa omaa identiteettiään ja maailmankatsomustaan. Kuulostaa pelottavalta, jos tähän lähtökohdaksi otetaan arvoja, jotka eivät tue tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Opetussuunnitelman mukaan tavoitteena on oppia uskontojen kulttuurillista ja inhimillistä merkitystä, sekä kasvattaa eettisyyteen - onko tämä sitä?

Ovatko kirjan tekijät tyystin unohtaneet sateenkaariperheiden olemassaolon? Miltä mahtaa tuntua tämän oppikirjan äärellä lapsesta, jonka vanhemmat ovat samaa sukupuolta?

Oma tytärpuoleni on aloittamassa koulussa ev.lut uskonnonopetuksen, ja toivoisin ettei hänen tarvitsisi kohdata omaa perhettään loukkaavia kysymyksiä. Onneksi hän käy Steinerkoulua, jossa ei käytetä oppikirjoja, joten toivottavasti hänen ei tarvitse lukea kyseistä uskonnonkirjaa.

Linkki kolumniin: http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_kaksi_aitia_on_ongelmakysymys_oppikirjassa/
Lähde: Perusopetuksen opintosuunnitelma http://www.oph.fi/download/139848_pops_web.pdf (s. 192 alkaen)

Ja sitten vielä vähän muuta asiaa:

Olen perustanut Facebookiin tälle blogille oman sivun:  
https://www.facebook.com/saakotastaedespuhua?

Koska tavoitteenani on myös herättää keskustelua ajankohtaisista asioista, kysyisin teidän mielipidettänne:
Haluaisitteko tietoa (linkin muodossa) kiinnostavista ajankohtaisista (erityisesti seksologiaan) liittyvistä uutisista Facebookin blogini sivun kautta?
Tervetuloa tykkäämään!

Ajankohtaisohjelmaa rasisimista ja tasa-arvosta Suomessa

SILMINNÄKIJÄ: Salaiset mamut

Kuvaus Yle Areenassa: "Miten suomalaiset suhtautuvat sinuun, jos näytät tai kuullostat ulkomaalaiselta. Silminnäkijän työryhmä teki testin. Toimittaja Sam Kingsley."

Klikkaa allaolevaa linkkiä katsoaksesi ohjelman:

http://areena.yle.fi/tv/2030052

Tätä on nyt aikaa katsoa vielä 24 päivää! 

Eihän tässä sinänsä mitään uutta ja yllättävää tullut, mutta silti järkytti tuo mittakaava tässä asiassa. Eihän tämä tietenkään mikään tieteellisen tutkimuksen kriteerejä täytä, mutta kertoo varmasti paljon.

Ylen uutisissa aiheesta kirjoitetaan seuraavasti:

"Testiryhmässä oli kolme pitkään Suomessa asunutta ja kieltä hyvin osaavaa henkilöä: yksi syntyperäinen, yksi venäläistaustainen ja yksi somali. Kaikilla oli sama peitetarina työkokemuksesta, tuloista ja koulutuksesta. Testaajat hakivat töitä, asuntoa ja yrittivät päästä yökerhoon samoilla edellytyksillä. He myös kokeilivat avuliaisuutta pyytämällä lainaksi kännykkää kadulla."

"Jokaista testiä varten pidettiin huolta, että olosuhteet olivat samanlaiset. Lisäksi tehtiin suuri määrä taustahaastatteluja."

Muuten, toimittaja itsekin on maahanmuuttaja, mutta vaaleaihoinen britti, joka tuskin hirveästi rasismiin omakohtaisesti törmää. 

- Suomella on kansainvälinen maine maana, joka kohtelee ihmisiä yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti. Täällä asuvana valkoihoisena englantilaisena tältä on tuntunutkin. Siksi testin tulokset olivat minulle shokki, kuvaa ohjelman toimittaja ja ohjaaja Sam Kingsley

Ihonvärillä väliä baarijonossa

"Ette nyt herran jestas tuu siitä ovesta sisään, kuittasi yökerhon ovimies somalitestaajille. Samaan aikaan valkoihoinen pääsi sisälle."

Tämä tapaus sattui somalitestaajien yrittäessä päästä LadyMooniin, joka on allekirjoittaneelle tuttu paikka (erityisesti joka kuun viimeisenä torstaina järjestettävän Anvil-klubin ansiosta, mutta mainostus sikseen). Jos LadyMooniin on jonoa (kuten yleensä viikonloppuisin), ovimies seisoo alhaalla ulkona ja katsoo paperit yms. jo siinä ovella. Hiljaisempina iltoina siinä saisikin "tyhmänä pönöttää" ties kuinka kauan. Sillon kuuluukin kävellä suoraan ylös narikkaan, jossa on myös ovimies ja muu järjestyksenvalvontahenkilökunta narikassa työskentelemässä, ja siinä kohtaa tarkistavat paperit jos kokevat sen aiheelliseksi. Tästä käytännöstä, että menen suoraan ylös ja narikkaan, en ole koskaan saanut mitään negatiivista palautetta. Toivoisin, että tämä ei johtuisi siitä, että olen vaaleaihoinen suomalainen nainen. Jos somalitestaajien sijaan tämä olisi tapahtunut parille suomalaiselle miehelle, sattumus olisi todennäköisesti kuitattu vahinkona, ja heidät olisi päästetty sisään. Eihän sitä voi tietää, että aukiolevan ravintolan ovea ei saa avata ilman lupaa? Tällöin ovessa tulisi lukea lappu: "ole hyvä ja odota ovimiestä tässä".


Keitä kutsutaan työpaikkahaastatteluihin?

"- Meillä on ollut pari tummaihoista miestä, niin kyllä siitä tulee sanomista. Mä en haluaisi olla rasisti ollenkaan, mutta mä vältän kyllä heitä tänne palkkaamasta. Just sen takia, että se on ikävää ja mä en halua kuulla niitä surullisia tarinoita, mitä ihmiset niille huutaa.

Näin kommentoi eräs työnantaja suomalaissyntyiselle testiryhmän jäsenelle työhaastattelussa.

Työryhmän jäsenet soittivat kymmeneen samaan työpaikkaan. Suomalainen jäsen sai kutsun kahteen haastatteluun, venäläistaustainen kahteen ja somali ei saanut yhteenkään. 

Yksi työnantaja kertoi somalihakijalle, että ei ole enää yhtään vapaata aikaa työhaastatteluun. Tämän jälkeen löytyi kuitenkin aika suomalaiselle hakijalle heti seuraavaksi päiväksi."

 Kuva: Yle Silminnäkijä

"Kumman heistä ottaisit töihin?"

Uskomatonta! "Mä en haluaisi olla rasisti ollenkaan, mutta..." Aivan! Plussaa siitä, että myöntää olevansa rasisti.

Kenellä on oikeus asua täällä?

"Myös vuokra-asuntoa hakiessa kohtelu oli erilaista. Somalitestaajaa kuulusteltiin tarkimmin, onko hänellä varmasti varaa maksaa vuokra. Testin kohteena oli 20 asuntoa. Suomalainen sai 10 kutsua esittelyyn, venäläinen 8 ja somali 7.Yksi vuokranantaja kutsui suomalaisen ja venäläisen esittelyyn saman tien, mutta somalihakijalle hän totesi että ”Sä voit laittaa sähköpostilla mulle yhteystiedot tulemaan, niin ilmoitetaan tilanne. Ja kannattaa kattoa, onhan siellä jotain edullisempaakin.”"

Tämä kuulostaa monen mielestä varmasti sanahelinältä, mutta jos olisin niin onnekkaassa asemassa, että mulla olisi yllinkyllin rahaa, sijoittaisin sitä erityisesti asuntoihin, joita sitten vuokraisin eteenpäin. Ja lähtökohdaksi ottaisin sen, että pyrkisin toiminnallani auttamaan niitä ihmisiä, joiden on yleensä hankalaa löytää asuntoa. Vuokraisin mielelläni asuntoa maahanmuuttajille, ja suomalaisistakin löytyy paljon ryhmiä, joiden on hankala saada vuokrattua asuntoa yksityisiltä markkinoilta, kuten opiskelijat, työttömät ja mielenterveyskuntoutujat tai muut pääsääntöisesti tuilla elävät, tai pätkätyöläiset, joiden tulonsaanti on epävarmaa ja vaihtelevaa. Nyt voitte kysyä: "Mitä järkeä, entä jos et saakaan yhtään vuokratuloja?". Toki keskustelisin ensin vuokranhakijoiden kanssa, jolla on epäsäännölliset tulot, heidän näkemyksistään omasta maksukyvystä. Jos maahanmuuttajataustainen olisi ilmoittanut saavansa säännöllistä tuloa, en kokisi tarvetta jutella hänen kanssaan erikseen asiasta (toisin kuin Silminnäkijän tapauksessa oli käynyt). Ja nämä työttömät ja muiden tukien saajathan ovat lähes poikkeuksetta hyviä vuokralaisia, kun usein vuokran maksaa Kela + sosiaalitoimi suoraan vuoranantajalle.

LOPUKSI: Testi todistaa syrjinnän

"Koe osoittaa todeksi yleisen käsityksen, että valkoinen länsieurooppalainen tulee kohdelluksi eri tavalla kuin venäläistä nimeä kantava henkilö, joka taas tulee kohdelluksi eri tavalla kuin somali."

"- Testimme oli pienimuotoinen, mutta jo siinä saimme taltioitua selviä todisteita syrjinnästä. Osa tapauksista tuntuu rikkovan myös lakia, kuvaa ohjelman toimittaja Sam Kingsley. Hän on itse muuttanut Suomeen vuosi sitten Iso-Britanniasta, jossa hän on tehnyt ajankohtaisohjelmia BBC:lle ja Channel 4:lle.

Ohjelman tulokset olivat samansuuntaiset kuin tuoreessa työnhakututkimuksessa ja asunnonhakututkimuksessa. Niiden mukaan venäläistaustaisen henkilön pitää lähettää kaksinkertainen määrä hakemuksia päästäkseen työhaastatteluun, ja joka seitsemäs vuokranantaja syrjii ulkomaalaistaustaista asunnon hakijaa." 

Lähteet: 
http://yle.fi/uutiset/silminnakija_paljastaa_syrjinnan_tyonhaussa_ja_baarijonossa/6885477
http://yle.fi/uutiset/salaiset_mamut/6860599
Työnhakututkimus: http://www.tem.fi/files/32827/TEMjul_16_2012_web.pdf
Asunnonhakututkimus: http://www.ihmisoikeusliitto.fi/images/pdf_files/Asuntoselvitys.pdf