Meidän historiamme

Olin eilen Sexpon 45v. juhlaseminaarin lisäksi (aiheena seksuaalipolitiikan kehityskulkuja Suomessa) myös Setan ja Transtukipisteen Meidän historiamme -seminaarissa. Molemmat seminaarit olivat aivan mahtavia ja todella mielenkiintoisia. Aidosti ihmettelen kuinka vähän osallistujia näissä oli - tai toki se on suhteellista...  Sexpon seminaarista toivottavasti myöhemmin lisää. Meidän historiamme -seminaari näytettiin suorana netissä ja tulee joulukuun alussa YouTubeen.

Vaimoni tässä huomautti, että en ole palannut vielä useampaankaan aiheeseen, johon olen luvannut tässä blogissa palata. Syitä siihen on lukuisia, ei suinkaan se, ettei minua kiinnostaisi. Aika kahden koulun, perheen ja muiden säännöllisten menojen kanssa on vain kortilla. Toinen syy tähän on se, että olen todella itsekriittinen ja täten ajoittain minulla menee aika paljon aikaa tähän blogiin. Voin pitkään arpoa kirjoitanko aiheesta vai en. Joskus myös punnitsen pitkään kuinka jyrkästi mielipiteeni ilmaisen. Usein kyllä tulee myös kirjoitettua aika ex tempore. Ja toisaalta vahvaan mielipiteen ilmaisuunhan pyrin tässä blogissa. Itsekriittisyyden lisäksi pyrin myös olemaan lähdekriittinen ja haen varmistusta tiedoilleni ja käsityksilleni usein monesta eri lähteestä, jos olen vähääkään epävarma tai muutenkin. Haluan monesti pitää takataskussa argumentoinnin tukena lähteitä, vaikka en aina kaikkia tässä kokisi aiheelliseksi liittää lähteeksi. Vaikka haluan tuoda esiin myös omia tuntojani ajankohtaisista asioista niin lähtökohtaisesti monista muista blogeista poiketen en halua kirjoittaa itsestäni. Haluan kirjoittaa minulle tärkeistä asioista sekä asioista, jotka koen merkityksellisiksi tai epäkohdiksi tässä yhteiskunnassa. Ottaisitko sinä vastaan tällaisen haasteen? Tässä siis vähän perusteluja joidenkin aiheiden myöhästelyyn sekä ajoittaisiin päivitystaukoihin.

Ja sitten itse asiaan. Meidän historiamme -seminaaria luonnehditaan tapahtuman sivuilla seuraavasti:

Seta ja Transtukipiste juhlivat vuonna 2014 juhlavuosiaan. Seta täyttää 40 vuotta ja Transtukipiste 20 vuotta. Juhlavuosien kunniaksi järjestämme perjantaina 21.11. Meidän historiamme -seminaarin, jossa on monipuolinen kattaus herkullisia, koskettavia ja hauskoja paloja hlbtiq-ihmisten historiaan Suomessa. Äänessä ovat yhteisön jäsenet, tutkijat ja kulttuurin tekijät. 

Ohjelmassa oli mm. asiaa sukupuolen moninaisuuden arvostamisesta eri kulttuureissa ja suomalaisten seksuaali- ja sukupuoli vähemmistöjen historiaa. Pitkä aikainen vaikuttaja seksologian alalta, Jussi Nissinen puhui täyttä asiaa puheenvuorossaan, joka kulki nimellä "Odotan anteeksi pyyntöä psykiatreilta". 

Arkkipiispa Kari Mäkinen pyysi kirkon asennetta anteeksi homoilta SuomiAreenan avajaisten puheessaan kesällä 2014: ”homoseksuaaliset ihmiset on työnnetty näkyvistä ja ulkopuolisuuteen yhteiskunnassa ja kirkossa sairauteen, rikokseen tai erityiseen syntisyyteen vedoten”. Puheenvuoro inspiroi Nissistä pohtimaan voisivatko myös psykiatrian edustajat tehdä samoin.

Voin ihan suoraan sanoa fanittavanani Jussi Nissistä.  

Lisäksi kuulimme ihmisten omia, koskettavia, tarinoita. Erityisen ihana oli Markku-Pekka Antikaisen tarina "Jääprinsessaksi viisikymppisenä". Hän on lapsesta saakka haaveillut valkoisista luistimista ja taitoluistelusta, muttei ole pystynyt siihen lähtemään. Nyt hän on kuitenkin aikuisten sarjassa jo pyrkimässä MM-kisoihin. Ja hän oli niin kaunis. :)

Pientä refrointia Meidän historiamme -seminaarin joistain puheenvuoroista.

Marita Karvinen: Sukupuolen moninaisuuden arvostaminen eri kulttuuriessa

1896 Meksikossa intiaanikulttuureissa oli "two spirit people" niminen sukupuoli, siellä 3. sukupuoleksi kutsuttu transsukupuoli. Heidän käsityksensä mukaan sukupuoli ei ollut mitään valmista, syntymässä saatua vaan sukupuoli oli joustava ja rakentui elämän aikana. Sukupuoli saattoi olla myös tilannesidonnainen, esimerkiksi mieslääkäri saattoi olla synnytyksen ajan nainen. 3. sukupuoli oli tässä kulttuurissa laajasti arvostettu.

Balkanin niemimaalla oli niin sanottuja valan tehneitä neitsyitä. He olivat syntyneet naiseksi, mutta elivät elämänsä miehinä. Heidän tuli nimensä mukaan elää neitsyinä ja tämän valan rikkomisesta sai kuolemanrangaistuksen. Sosiaalinen rooli miehenä mahdollistu osallistumisen politiikkaan. Muita motiiveja saattoi olla pääsy pakoon jo järjestettyä avioliittoja, oma tahto tai perheen puolelta tuleva painostus, jos äiti oli jäänyt leskeksi tai vanhemmat eivät olleet saaneet poikalapsia.

Nykypäivänä Meksikon etelä osissa elää 3. sukupuoli nimeltään Muxet.He ovat kuuluneet kulttuuriin 1500-luvulta lähtien. Myös muxet ovat arvostettuja omassa kulttuurissaan. He ovat syntyneet miehiksi ja saattaneet lapsena leikkiä nukeilla tai muuten ilmentää tyttömäisiä puolia itsessään. Heidän kulttuurissaan sukupuolelle annetaan väljyyttä tai aikaa identiteetin vahvistumiseen. Perheessä muxeja on pidetty lapsista parhaina ja panostettu juuri heidän koulutukseen. Korkea koulutus on mahdollistanut heidän nousun yhteiskunnassa. He ovat usein aktiivisia politiikassa tai virkamiehiä ja heitä pidetään usein myös taiteellisesti lahjakkaina.

Sukupuolen moninaisuuutta on esiintynyt kaikissa kulttuureissa, tässä vain pari esimerkkiä.

Kati Mustola: Kaapista sateenkaarilipun alle - suomalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia

Tästä minulla on paljon osittain sekavia muistiinpanoja, joten referointini on tämän tyylistä:

• 1930-luvulla Suomen Kuvalehti julkisti artikkelin "Kirves Kaisasta", joka eli miehenä ja teki miesten töitä miesten vaatteissa. Tähän aikaan yleisesti työt oli jaettu tiukasti misten ja naisten töihin.
• Sukupuolen moninaisuutta selitettiin interseksuaalisuutena ja nimitettiin "kaksineuvoisuudeksi" tai kylähulluiksi.
• Miesten Kalle-lehti julkaisi 1951 laajan artikkelin "Inhottu, halveksittu ja paljon puhuttu". Artikkelissa puhuttiin 3. sukupuolesta, jolla selitettiin homoseksuaalisuus. Tekstissä varoiteltiin, kuinka homomiehet iskevät heteromiehiä ravintoloissa, juottavat humalaan ja hivuttavat kättä reidelle. Voi, kuinka tästä ei olla päästy vieläkään eroon. Ei homoseksuaalisuus tarkoita sitä, että haluaisi jokaista kaljamahaista suomalaista heteroa panna, hei haloo!
• Rikoslaki homoseksuaalisuudesta käytännössä esti kansalaisjärjestöjen toiminnan, koska jäsenrekisterin ylläpito oli käytännössä mahdotonta.
• Seura-lehdessä oli vuonna 1952 juttu "Hra Jörgensen on nyt neiti." Tilastoja ei ole 1950-luvulta, mutta arvellaan, että silloin on tehty joitakin sukupuolenkorjausleikkauksia.
• Tähän aikaan homoseksuaalisuus oli määritelty sairaudeksi, mutta transseksuaalisuus ei. Transrikoslaki tuli voimaan casta 1965. Voitaisko siihen saada jo jotain tolkkua vuonna 2014? Kun transsukupuolisuus on määritelty sairaudeksi, koska se vaatii hoitoa niin samalla perusteella raskautta ja synnytystä voisi pitää sairautena. Okei, tiedän, että jälkimmäisille on diagnoosit, olen ollut töissä synnytysosastolla.
• Samaa sukupuolta olevat eivät voineet tanssia yhdessä ja tästä syntyi Hyasintti -klubi. Jo muutaman kerran jälkeen Seura-lehti sensaatiomaisesti tiedotti "perversseistä juhlista" ja koko ravintola jouduttiin sulkemaan.
• Toisaalta aikainen (ensimmäinen?) homoseksuaalien asioihin keskittynyt kansalaisjärjestö Psyke tiedotti myös Seura-lehden kautta.
• Hymyn sensaatio uutiset toisaalta aiheutti itsemurhia, mutta toisaalta myös lisäsivät tietoa laajasti ympäri maata. Monet kokivat helpotusta, kun kuulivat ensimmäisen kerran homoseksuaalisesta ja ensimmäisen kerran tunnistivat mitä he ovat.
• Psyken oppositiosta muodostui vuonna 1974 Seta.
• Setan ensimmäiset vuosijuhlat voisi ajatella ensimmäiseksi mielenosoitukseksi aiheesta. Joka vuotiset vuosijuhlat tämän jälkeen ovat jatkuneet. Aiemmin ne kulkivat nimellä "gay liberation" ja sittemmin tunnemme ne Prideinä.
• Seta on perustettu vuonna -74, Trasek vuonna -84 ja Transtukipiste vuonna -94. Moni tärkeä järjestä siis Sexponkin lisäksi juhlivat tänä vuonna.

Lisään pitkästä aikaa tähän joitain kuvia. Saatan vielä kuvata löytämääni esitemateriaalia myöhemmin teidän ihailtavaksi.

Perjantai oli pitkä päivä, mutta todella inspiroiva ja ihana. Lähtiessäni kotiin nappasin muutaman kuvan Helsingin kauneudesta. Perjantaina satoi ensilumi. <3

Tänään tehdessäni Seksuaalikasvattaja-koulutukseni läksyjä vielä himan fiilistelin eilisiä seminaareja. Kuvassa saatuja esitteitä.

Loppukevennys: http://nyt.fi/a1305840516590

Seminaarien ulkopuolisia lähteitä:
https://blog.qruiser.com/qx.fi/208856/homo-meksikossa--muxet-ja-machot

Lukuvinkkejä surffailun lomaan: Kritiikkiä mielenterveyslääkkeistä ja asiaa kamalien tekojen ymmärtämisestä

Olen tänään ehtinyt istuskelemaan koneella ja lukemaan vastaan tulleita mielenkiintoisia juttuja - ja sen kyllä huomaa! Meinaan siis päivittää jo toisen kerran tänään ja taas vähän aiheen vierestä.

Mielenterveys teemasta sekä laajemmin sosiaali- ja terveysalan tämän hetkisestä tolasta olisi paljon sanottavaa, mutta en ole siihen täällä syventynyt, enkä tälläkään kertaa pahemmin syvenny.

Jaan teille kuitenkin luettavaksi kriittiä Ketipinorista (tunnetaan myös nimellä Seroquel). Mielestäni kritiikki on aiheellista vähän laajemminkin, myös toisiin lääkkeisiin ja yleiseen mielenterveyshoidon nykytilaan. Tässä kuitenkin hyvä kirjoitus Ketipinorista ja erityisesti siitä ylettömästä lääkkeiden määräämisestä, usein ilman terapiaa tai keskusteluapua.

Ketipinorin vaaroista vaietaan Suomessa:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa

Minulla on tästä kyseisestä lääkkeestä vain huonoa sanottavaa, mutta en olekaan asiantuntija. Olen kuullut muutaman tästä kuitenkin hyötyneen, mutta vieroittautuminen on ollut työläs prosessi. Toki lääkkeisiin ja hoitoihin usein kuuluu myös negatiivisia puolia, valitettavasti. 

Etenkään ilman diagnoosia sitä ei kuitenkaan tulisi määrätä. Etenkään terveyskeskustasolla, ilman mitään muuta apua (terapiakontaktia, keskuteluapua jne.). Monia mielialalääkkeitä määrätään kokeilu mielessä liian herkästi.

Ketipinor on kehitetty lääkkeeksi skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, ei yleiseksi hyvän olon ja unen -napiksi. FDA (USA:n lääkehallinto) on sallinut lääkkeen käytön vain näihin kahteen sairauteen. Miksi sitä sitten määrätään ahdistukseen ja unettomuuten, ilman mitään diagnooseja tai mielenterveyshoitoa?

Lisää aiheesta voit lukea ylläolevast linkistä.

--------------------------------------------------------------

On minulla toinenkin kirjoitus, jonka haluan jakaa kanssanne.

Miksi kamalien tekojen ymmärtäminen on tärkeää:
http://kutri.net/blog/2014/11/miksi-kamalien-tekojen-ymmartaminen-tarkeaa/

En lähde referoimaan tätä tekstiä, koska mielestäni se olisi syytä lukea kokonaisuudessaan.

Blogin kirjoittaja Katri Manninen kirjoitti myös viime kuussa tapahtuneesta perhesurmasta, jossa perheenäiti ajoi bussia päin lapsensa kyydissä. Tämä kirjoitus herätti paljon kuumia tunteita somessa. Vielä linkki siihen kirjoitukseen: http://kutri.net/blog/2014/10/ennen-kuin-tuomitset-lapset-tappaneen-aidin-lue-tama/

Aiemmassa tekstissä käytetään esimerkkinä pedofiliaa, joka on itseasiassa aihe, josta haluaisin kirjoittaa myös itse. Tulen toivottavasti palaamaan siihen, mutta toisella kertaa sitten.

-------------------------------------------------------------------

Ja vielä yksi lukuvinkki, mielenkiintoinen essee.

Oliko jumalten kuolema suuri voitto?:
http://www.hs.fi/tiede/a1396401756357

Tiede on korvannut uskonnot maailman selittäjinä. Silti se ei tunnu ihmiselle riittävän. Näin analysoi tiedesivujen uuden esseepalstan avaava Jani Kaaro.

Lukuiloa! Jälleen, saa kommentoida. ;)

Oppiminen ja kehitys vaarassa!

Luin tässä uutisen, että peruskoulussa luovutaan kaunokirjoituksen opettelusta ja siirrytään tekstaamisen jälkeen opettelemaan koneella kirjoittamista. Tämä aihe poikkeaa blogini linjauksesta, mutta päätin nyt nostaa tämänkin aiheen esiin sen minua huolestuttaessa. Kasvatus, oppiminen, kirjoitus, lukeminen ja ylipäätään opiskelu ja itsensä kehittäminen ovat lähellä sydäntäni, joten luonnollisesti minua liikuttaa myös se, miten tulevia sukupolvia kasvatetaan. Omat lapseni ovat Steinerkoulussa missä tuskin ollaan heti luopumassa kaunokirjoituksesta. Näin ainakin toivon, vanhin tyttäristä juuri parhaillaan opettelee kaunokirjoitusta.

Facebookin uutisvirtaani ponnahti siis uutinen: "Kaunokirjoituksen opetus poistuu peruskouluista"

Uutisessa opetusneuvos Minna Harmanen lupaa kuitenkin, että käsin kirjoittaminen ei katoa kokonaan vaan säilyy tekstaamisen muodossa konekirjoituksen rinnalla. Olen silti tästä huolissani, koska käsinkirjoituksella on merkittävä vaikutus aivojen kehitykseen ja oppimiseen. Mitä huonoa siis voi olla siinä, että oppii kaksi eri tapaa kirjoittaa käsin? Käsitykseni mukaan juuri haastavuus käsinkirjoituksessa auttaa kehitykseen ja oppimiseen. Onko siis kirjoituksen helpotukselle järkeviä perusteita?

Näppäintaitoja eli koneella kirjoittamista ei ainakaan minun aikanani ole koulussa opetettu. Valinnaisia atk-kursseja kyllä oli ja toisen asteen koulutuksessa opeteltiin myös kymmensormijärjestelmä, mutta kyllä sen koneella kirjoituksen oppi ihan hyvin ilman näitäkin. Tosin isäni on harrastanut tietokoneita ja olen kuulemma jo pienestä ollut aktiivisesti mukana. No, on muutkin ikäiseni ja vanhemmatkin mielestäni sen koneella kirjoittamisen oppineet ilman vuosien opiskelua peruskoulussa.

En siis sano, että näiden näppäintaitojen tai kymmensormijärjestelmän, saatika sitten atk-taitojen opettaminen peruskoulussa olisi huono asia! Mutta kyseenalaistan sen, kuinka paljon siihen pitäisi panostaa ja mistä sen ottaa pois. Nykyään kaikki käyttävät tietokonetta ja varmasti harrastaneisuutta vapaa-ajalla tulee tätä kautta ja niin harjaannutaan kirjoittamaan koneella. Harvempi kai kuitenkaan harjoittelee itsenäisesti kaunokirjoitusta kotona.

Meillä oli koulussa Opi oppimaan -päivä viime viikolla ja useammassa työpajassa tuli ilmi käsinkirjoittamisen merkittävä vaikutus oppimiseen ja muistiin. Tämän lisäksi aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia. Miten tämä asia on unohtunut Opetushallituksessa?

No miksi sitten juuri kaunokirjoitus on niin tärkeää? En ymmärrä miksi ei olisi. Miksi olisi huono asia laajentaa osaamistaan tekstaamisen lisäksi? Miksi lisätunnit käsinkirjoittamista koulussa olisi huonoksi oppimiselle? Kouluunhan ollaan tultu oppimaan, eikö?

Lainaan MTV3:n uutisten jutusta (linkki alempana):

Tutkijat havaitsivat, että kirjaimen tuottamistavalla oli valtava merkitys. Kun lapset olivat piirtäneet kirjaimen käsin, heidän aivotoimintansa osoitti aktivoitumista aivojen kolmella alueella, jotka aktivoituvat aikuisilla, kun he lukevat tai kirjoittavat.

Niillä lapsilla, joilla oli paremmat taidot käsinkirjoituksessa, oli aktiivisempaa hermotoimintaa niissä aivon osissa, jotka liittyvät työmuistiin sekä muuten vahvaa aktivoitumista kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvissä aivonosissa.

Lainaan tutkimuksesta kohdan, joka mielestäni vahvistaa myös kaunokirjoituksen opettelun tärkeyttä:

Dr. James attributes the differences to the messiness inherent in free-form handwriting: Not only must we first plan and execute the action in a way that is not required when we have a traceable outline, but we are also likely to produce a result that is highly variable.

That variability may itself be a learning tool. “When a kid produces a messy letter,” Dr. James said, “that might help him learn it.”

Ja tässä kohtaa tutkimuksessa todella perustellaan kaunokirjoituksen tärkeys:

It now appears that there may even be a difference between printing and cursive writing — a distinction of particular importance as the teaching of cursive disappears in curriculum after curriculum. In dysgraphia, a condition where the ability to write is impaired, sometimes after brain injury, the deficit can take on a curious form: In some people, cursive writing remains relatively unimpaired, while in others, printing does.

In alexia, or impaired reading ability, some individuals who are unable to process print can still read cursive, and vice versa — suggesting that the two writing modes activate separate brain networks and engage more cognitive resources than would be the case with a single approach

Dr. Berninger goes so far as to suggest that cursive writing may train self-control ability in a way that other modes of writing do not, and some researchers argue that it may even be a path to treating dyslexia.

Eli lyhyesti ja vapaasti suomennettuna tutkimuksesta: Vaikuttaisi siltä, että tekstaamisella ja kaunokirjoituksella todella on ero. Eri kirjoitustavat vaikuttavat eri alueisiin aivoissa ja aktivoi enemmän kognitiivisia resursseja kuin vain yhdellä tavalla kirjoittaminen. Kaunokirjoituksesta ehdotetaan jopa olevan apua lukihäiriön parantamiseen.

Kuulen mielelläni teidän ajatuksia aiheesta.

Linkki IltaSanomien uutiseen:http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288773065741.html?
Linkki MTV3:n uutiseen: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkijat-kasinkirjoituksen-hylkaaminen-nakyy-aivoissa/3417968
Linkki tutkimukseen: http://www.nytimes.com/2014/06/03/science/whats-lost-as-handwriting-fades.html?ref=science&_r=1

Tasa-arvoa vailla

Totesin, että tästä aiheesta ei voi kirjoittaa liikaa. Ainakaan niin kauan kuin avioliittolakia ei muuteta. Tästä aiheesta on moni kirjoittanut niin hienosti, että ajattelin, ettei minun panostani tähän tarvittaisi. Sain kuitenkin muualta tehtäväksi kirjoittaa aiheesta ja jaan sen nyt kanssanne:

Tasa-arvoinen avioliittolaki kuohuttaa edelleen mediassa ja somessa, kahvipöydissämme ja mielissämme. Se jakaa perheitämme ja jakaa päättäjiämme. Lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee eduskunnan käsittelyyn näinä viikkoina ja aiheesta huudellaan vahvasti puolesta ja vastaan.

Kolumnissaan ”Jo vartin pohdinta paljastaa: Homojen avioliitto on sittenkin okei” toimittaja Juhani Mykkänen ottaa kantaa tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Mykkäsen kolumni on julkaistu verkossa Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 7.11.2014. Kolumniinsa Mykkänen on kerännyt erilaisia vasta-väitteitä tasa-arvioista avioliittolakia vastaan ja kumoaa ne systemaattisesti.

On kummallista, miten näin päivänselvästä asiasta saadaan aikaan näin suuri poru. Luulisi meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme tasa-arvon olevan jo itsestäänselvyys. Vastalauseita riittää aloitetta vastaan ja Mykkänen on koonnut kolumniinsa ”lunttilapun” 13 yleisestä vastalauseesta.

Ensimmäinen vastalause koskee lisääntymistä "Avioliitto on tarkoitettu pareille, jotka voivat saada lapsia." ja tähän Mykkänen on heittänyt aivan yhtä yksinkertaisen vastaväitteen. Eiväthän kaikki edes halua tai voi lisääntyä, riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Ja lesbokin voi saada lapsen, riippumatta liitostaan, jos vain on hedelmällinen. Homostakin voi tulla isä, mutta nykyinen lainsäädäntö ei ole ihanteellinen tähän. En sano etteikö lakimuutoksia, adoptointia ja keinohedelmöitystä tarvittaisi, totean vain, että ”jotka voivat saada lapsia” –väite ei ole validi.

Juhani Mykkänen nostaa kolumnissaan esiin myös hauskan väitteen “Homojen seksi ei ole luonnollista.". Entäpä jos jätettäisiin se luonnollisuuden määritteleminen biologeille? Monesti tähän liitetään väite, ettei homoseksuaalisuutta esiintyisi luonnossa eläimillä. No, kyllä sitä esiintyy (noin 1500 lajilla), kuten sukupuolenkin moninaisuutta. Aivan luonnollisia asioita. Lisäksi väite rajaa luonnolliseksi seksiksi penis-emätinyhdynnän, aika rajoittunutta näin nykyaikaisin silmin. Tapoja harrastaa seksiä on suunnilleen yhtä paljon kuin on ihmisiä, jotka harrastavat seksiä.

Sateenkaariperheen äitinä luonnollisesti tartun väitteeseen “Lapsi tarvitsee sekä isän että äidin. Muuten hän kasvaa kieroon tai homoksi.", johon Mykkänenkin on jo hienosti vastannut muun muassa näin ”Jos kaksi vanhempaa on niin tärkeä asia, eiköhän kielletä lapset myös yksinhuoltajilta.”. Uskoisin meistä jokaisen tuntevan jonkun yksinhuoltajan tai uusperheen, tulisiko heiltä ottaa lapset pois etteivät vain ”kasva kieroiksi”? Ja millä perusteella heteroydinperheen uskotaan olevan tae hyvästä kasvatuksesta ja turvallisesta elinympäristöstä lapselle? Lopuksi Mykkänen lisää ”Johti homouteen mikä tahansa, homoksi paljastumista ei tarvitsisi murehtia, jos alkaisimme kohdella toisiamme tasavertaisesti – esimerkiksi avioliittolainsäädännössä.” Niinpä.

Väitettä “Homoparin lapsia kiusattaisiin koulussa." vastaan on jo ihan oikeaa tietoakin eikä vain arvailuja. Ei heitä kiusata. Tai jos kiusataan niin syy löytyy toisaalta. Homoparien lapsia on valtavasti ja niitä on ollut ennenkin, silloin tosin niistä harvempi tiesi. Mykkänen nostaa esiin sen tärkeimmän pointin eli ” Jos heteroparien lapset kiusaavat homoparien lapsia, olisiko syytä pohtia, miten heteroparit onnistuisivat kasvattamaan lapsia, jotka eivät ole koulukiusaajia?”. Lapset ovat niin ihanan ennakkoluulottomia, että heille ei tulisi mieleenkään tuomita ketään ilman aikuisten kannustusta siihen. Lapsille kaikki on luonnollista ennen kuin aikuinen tekee siitä luonnotonta ja muokkaa omilla asenteillaan lapsen näkemyksiä maailmasta. On aivan hullua lähteä rakentamaan maailmaa koulukiusaajien (tai heidän vanhempiensa) malliin. Mykkäsen sanoin kielletään sitten lasten teko myös niiltä, joilla on ”liian vähän rahaa tai liian paljon rahaa, huonokuntoinen auto, lapsille mahdollisesti periytyvä tarve pullonpohjasilmälaseille tai mikä tahansa muu ominaisuus, jonka takia lapset saattavat tulla kiusatuiksi”.

Kansalaisaloitteesta puhuttaessa on naurettavaa esittää argumentti “Tasa-arvoista avioliittoa puoltava lakialoite on valmisteltu huonosti.". Kyse on siis KANSALAISaloitteesta, ei laki-/virkamiesaloitteesta. Ja sen on lähetetty juuri niille päättäville elimille, joiden työhön kuuluu puhua sujuvasti byrokratiaa.

Ei tarvitse olla historiantutkija tyrmätäkseen väitteen "Avioliittoinstituutiota ei kuulu muuttaa, koska se on aina ollut tällainen.". Mykkänen nostaa esiin ajan Yhdysvalloissa, jolloin tummaihoiset eivät saaneet mennä naimisiin valkoihoisten kanssa. Perinteisesti Euroopassa avioliitto on ollut kahden perheen välinen taloudellinen sopimus, johon rakkaudella ei ole ollut osaa eikä arpaa. Tällainenko se vielä nykyäänkin on?

Häpeällinen väite on tämäkin “Miksi Suomen pitäisi näyttää suuntaa? Palataan asiaan, kun Ruotsissa tai Norjassa on tällainen laki.", koska faktojen puutteen lisäksi siitä uupuu kaikki ihmisyys. Suomi on muuten ainoa Pohjoismaa, jossa ei ole tasa-arvoista avioliittolakia. Aivan kuin ihmisoikeudet ja tasa-arvo olisi jotain mitätöntä ja häpeällistä – ”ei koske minua”. Niin. Miksi ihmeessä meidän pitäisi näyttää suuntaa? Olisihan ihmisoikeuksien vaaliminen todella huonoksi meidän imagollemme. Olihan se naisten äänioikeuskin suuri virhe. Puhumattakaan naisista politiikassa. Kuka ne eduskuntaan päästi?

Kolumnissa on käsitelty myös väitettä “Raamattu sanoo, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia." Raamatusta voidaan vääntää maailman tappiin asti. Mutta miksi, kun se koskettaa vain osaa suomalaisista? Ja vielä aika pientä osaa läheisesti. Tähän nivoutuu suuri kysymys valtion ja kirkon erottamisesta. Kuinka paljon uskonnoilla saa olla valtaa nykyajan yhteiskunnassa? Kuka päättää millä uskonnoilla valtion lait määritellään?

Vastaus väitteeseen “Homoilla on jo rekisteröity parisuhde. Miksi se ei riitä?" on yksinkertainen – koska se ei ole tasa-arvoa. Lisäksi se on vastaan YK:n laatimia ihmisoikeuksia. Eiköhän jo olisi aika lopettaa turha vastaan vänkääminen ja edetä täällä takapajulassakin ihmisoikeusasioissa.

--------------------------------------------------------------------------------

Luettuani Tahdon2013 -kampanjan uutisia mieltäni jäi askarruttamaan kysymys.

Lainaus uutisesta:

Äänestyksessä kuusi valiokunnan jäsentä kannatti ja kymmenen vastusti aloitteen hyväksymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitetta valmisteleva lakivaliokunta tulee esittämään eduskunnan täysistunnolle valiokunnan kantana, että aloitetta ei tulisi hyväksyä.

Valiokunta laatii tätä varten mietinnöksi kutsutun lausunnon, jossa hylkäyspäätös perustellaan.

Miten, miten he aikovat tämän perustella?

Jään odottamaan innolla ja kauhulla.

Lisäksi, ystäväni esitti toiveen kuulla lisää sukupuolenmoninaisuudesta eläimillä. Jahkan ehdin, kaivelen siitä jotain matskua arvon lukijoilleni.

Linkki Tahdon2013 -kampanjan uutiseen: http://www.tahdon2013.fi/uutiset/mita-marraskuussa-tapahtuu/

Linkki Juhani Mykkäsen kolumniin: http://nyt.fi/a1305895246029

Runo teille

Tämän runon luettuani samaistuin sen sanomaan ja halusin jakaa sen teidän kanssanne. 

Runojeni kantaman päässä

"Runojeni kantaman päässä
mieti tarkkaan
haluatko todella kuulla.
Jos epäröit,
kulje ohi.
Sinua varten toiset sanat
jossain muualla.

Mutta niille
pimeän koskettamille
jotka tarvitsevat
aurinkopälvensä
       tähtien valon
löytääkseen tien kotiin,
heille sanon:
        etsitään yhdessä"

Maaria Leinonen

Lisää aiheesta: Raiskauksen uhrin syyllistäminen

Keskustelu käy kuumana sosiaalisessa mediassa sekä lehdistössä. Hyvä niin, keskustelu on aina hyvästä.

Kuvan lähde: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=728959543791885&set=a.587369764617531.1073741831.578209405533567&type=1

En sano, että on ehdottoman huono asia keskustella raiskatuksi tulemiseen mahdollisesti altistavista tekijöistä. Mielestäni keskustelusta vain puuttuu näkökulma siitä, mitä voisimme tehdä jotta ei raiskattaisi. Siis mikä auttaisi näitä miehiä, jotka raiskaavat, etteivät he raiskaisi? Tässä keskustelussa ollaa pyöritty mielestäni liikaa naisten asemassa, nyt tulisi miettiä myös muiden sukupuolien näkökulmia asiaan, myös uhrin asemassa. Raiskauksen uhka ja uhriksi joutuminen koskettaa jokaista sukupuolta, ikään katsomatta. Ja tällaisessa keskustelussa on myös hyvä muistaa välttää syyllistämättä kaikkia miehiä ja näkemästä kaikkia miehiä potentiaalisina raiskaajina, jotka tilaisuuden tullen käyttäisivät ihmistä hyväksi. Aivan samalla tavalla kun ei tulisi myöskään nähdä humalaista naista automaattisesti halukkaaksi ja syylliseksi.

Olen kuitenkin suuresti ilahtunut siitä, kuinka paljon keskustelua on herännyt ihan omien Facebook kavereiden keskuudessa ja heidän statuksissaan. Anonyymit kommentoinnit uutisiin ovat tosin osin minua järkyttäneet.

Keskustelun (tällä kertaa) aloitti Tallink Siljan henkilöstöjohtajan kommentti laivalla tapahtuneista raiskauksista. Edellisessä kirjoituksessa linkkasin Helsingin Sanomien uutisen, tässä myös linkki Ilta Sanomien uutiseen: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014040918200946_uu.shtml

Helsingin Sanomissa on julkaistu tänään myös mielipidekirjoitus, jossa kerrotaan yksittäisestä tapauksesta seuraavasti:

"Abiristeilyn valvojana olleen opettajan mukaan laivayhtiö Tallink Siljan henkilökunta tarjosi raiskauksen uhrille ensiavuksi promillemittaria.Raiskatuksi joutuneelta tytöltä myös penättiin kirjoittajan mukaan toistuvasti, haluaako hän todella vielä selvitellä asiaa.
"Kaikesta paistoi läpi liiankin tuttu raiskauksen uhrin syyllistäminen ja nöyryyttäminen. Lisäksi laivayhtiön toimet tekijän kiinnisaamiseksi olivat näennäisiä", opettaja kirjoittaa. " 

Linkki uutiseen: http://www.hs.fi/kotimaa/Abiristeilyn+valvoja+Raiskatulle+tarjottiin+ensiavuksi+promillemittaria/a1397181032589

Asiasta on kirjoitettu myös Nyt-liitteeseen kolumni: http://nyt.fi/a1305811578078?ref=hs-hitaat-e-2

Unohdin muuten vielä viime kirjoituksessa mainita neuvontatuen lisäksi rikoksen uhriksijoutuneiden tuen. Toivottavasti monella on mielessä, että tukea saa ja saa hakea, mutta myöskään aihetta tuskin voi liikaa painottaa.

Eli tukea saa esimerkiksi Tukinaisesta: http://www.tukinainen.fi/
https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/uhrille/uhrille

Jos olet joutunut raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi, muista:

1. Se ei ole koskaan, missään tilanteessa sinun vikasi!

2. Sinulla on oikeus hakea ja saada tukea.

3. Ensisijaisesti hakeudu poliisin kautta lääkärintutkimuksiin.

4. Älä jää yksin asian kanssa.

5. Olet yhtä arvokas ihminen nyt kuin aiemminkin. Vaikka kohtaisit syyllistämistä, et saa uskoa siihen, usko oikeuksiisi.

Liian lyhyt hame

Tämä on valitettavasti jo ihan liian klassikkoaihe. Todella syvään juurtunut ajatusmalli joidenkin päässä, eikä edes ainoastaan miesten.

Mikään ei missään olosuhteessa oikeuta ketään, miestä taikka naista, tyttöä taikka poikaa, toista ihmistä raiskaamaan taikka seksuaalisesti hyväksikäyttämään. Tai muuta sukupuolta edustavaa.

Miksi edes tästä aiheesta pitää puhua? No siksi, että tämä asia ei tunnu olevan vieläkään mikään itsestäänselvyys. Ja aivan liian moni raiskatuksi joutunut, on tullut hyväksymään tämä ajatusmallin. Tästä syystä edelleen moni raiskaus jää ilmoittamatta, rikosilmoitus tekemättä – koska uhria syyllistetään ja tämä itse heikossa tilassa sen menee uskomaan.

Luin tänään aiheesta uutisen. Yritän usein löytää synkistäkin aiheista jotain positiivista, jotain mistä voisi olla hyötyä, mistä voisi oppia tai minkä voisi kääntää hyödykseen. Tästä uutisesta positiiviseksi puoleksi löysin sen, että sain siitä inspiraation kirjoittaa pitkästä aikaa. Joku voisi ajatella, että ehkä liian optimistinen idea, mutta toive kuitenkin: Toivon, että tämän lukisi edes yksi ihminen, joka muuttaisi käsitystään asiasta tai edes yksi ihminen, joka voisi luopua itsensä syyttelystä, jos on tullut kohdelluksi väärin.

Otsikko tulee nuorisokirjasta "Liian lyhyt hame", jonka on kirjoittanut Christina Nord Wahldden. Luin tämän kirjan sen verran nuorena, että olin hieman tolaltani, mutta sain siitä myös paljon ajateltavaa, josta on ollut hirveästi apua. Ja tällaiset riskit on hyvä tiedostaa ajoissa, ennenkuin on liian myöhäistä. Valitettavasti uskoisin, että hyvin moni nainen (tai muu) tulee kohtaamaan seksuaalisen hyväksikäytön uhkan jossain vaiheessa elämää, olkoon se sitten "vain" häirintää tai uhkaavan oloinen tilanne.

Vanhemmille sanoisin: En tiedä onko aiheesta puhuessa syytä varoa turhaa pelon lietsontaa, mutta seksuaalivalistuksen yhteydessä on tärkeää kertoa nuorelle, mikä on ok ja mikä ei ole, ja mitä sitten kannattaa tehdä. Lisäksi voisi olla hyvä miettiä miten tukea nuorta (ikätason mukaan) miettimään näitä asioita. En pitäisi liioitteluna myöskään etukäteen oman toimintasuunnitelmien miettimistä. Jos oma lapsesi tulisi kohtaamaan tällaisen tilanteen, on suuri riski joutua itse paniikkiin, jolloin ei ehkä tietäisi miten toimia. Olen kuullut tapauksesta, jossa nuoren äiti ei reagoinut mitenkään. Reiluun kymmeneen vuoteen aiheesta ei ole puhuttu mitään, eikä nuorta tuettu asian hoitamisessa millään tasolla vaan hän jäi asian kanssa aivan yksin. Aikuisiällä hän onneksi itse hakeutui terapiaan, mutta siinä vaiheessa oli jo sairastunut post traumaattiseen stressihäiriöön.

Ja nuorille sanoisin: Puhukaa vanhemmillenne. Jos he eivät ole valmiita keskustelemaan aiheesta, hae tietoa muualta. Voit myös keskustella kouluterveydenhoitajan tai muun virallisemman tahon kanssa. Myös netistä saa asiallista ammattilaisen apua. Voit kääntyä esimerkiksi Sexpon neuvontapalveluiden puoleen tai E-Talon puoleen.

Sexpon seksuaalineuvonta: http://www.sexpo.fi/palvelut/nettineuvonta/

E-Talo: http://e-talo.fi/

Tänään lukemani uutinen: 

Tallink Siljan henkilöstöjohtaja: Naisten ajateltava omaa juomistaan laivoilla

Uutisesta lainattua: "Tukholman poliisin mukaan raiskausten määrä riippuu alkoholin anniskelun määrästä."

"Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät, mihin se voi johtaa", sanoo Ausmees Kalla Faktan toimittajalle

Vaimoni sanoja lainaten: Mitäpä jos: Miesten muistettava, ettei mihin tahansa reikään saa tunkea kysymättä lupaa - edes laivalla?

http://www.hs.fi/kotimaa/a1397019580625?jako=6cc87b0d6dd40faacb2208395a31bf44&ref=fb-share

Linkki kirjasta kertovaan "Joken kirjanurkka":n kirjoitukseen: http://joklaaja.blogspot.fi/2011/04/liian-lyhyt-hame.html

PÄIVITYSTÄ:

Löysin Facebookista linkin aiheesta kirjoitettuun asialliseen kolumniin, suosittelen.
http://nyt.fi/a1305811578078?ref=hs-hitaat-e-2